Kuulas & Co

BLOGI

Päivitä työskentelytavat tähän päivään

← Blogit ja työkalut

Tekoäly lupaa meille ennennäkemätöntä tehokkuutta. Mutta ennen kuin kiirehdimme automatisoimaan kaiken mahdollisen, meidän pitäisi pysähtyä kysymään: mitä oikeastaan haluamme tehostaa, miksi ja millä hinnalla?

Olemme pitkään pyrkineet parantamaan ajatustyön tuottavuutta lisäämällä tekemisen määrää ja nopeutta. Työpäivät täyttyvät palavereista, viesteistä, tehtävistä ja jatkuvasta reagoinnista. Teknologia mahdollistaa yhä nopeamman toiminnan, ja tekoäly kiihdyttää kehitystä entisestään. Mutta entä jos juuri tämä tapa tavoitella tehokkuutta heikentää työn laatua, ajattelua ja lopulta myös tuottavuutta?

Tätä kysymystä pohdimme 3.11.2026 järjestetyssä webinaarissamme yhdessä Mindestin Lotta Merisaaren kanssa. Halusimme haastaa työelämässä vallitsevia tehokkuuskäsityksiä ja tuoda keskusteluun tutkimustietoa aivojen toiminnasta, oppimisesta ja palautumisesta.

Ajatuksemme on, että seuraava tuottavuusloikka voisi hyvinkin syntyä siitä, että päivitämme työskentelytapamme aivoystävällisemmiksi. Tekoälyaikana tämä tarkoittaa myös uudenlaista tietoisuutta siitä, mitä meidän kannattaa antaa teknologian tehtäväksi ja mistä ihmisen on tärkeää pitää kiinni.

Ennen kuin tehostamme, pitäisi tietää, mikä on tärkeää

Työelämässä puhutaan paljon tehokkuudesta, mutta ehkä liian vähän siitä, mihin tehokkuudella pyritään. Uudet teknologiat otetaan usein käyttöön ajatuksella, että niiden avulla voidaan tehdä enemmän, nopeammin ja pienemmillä resursseilla. Mutta nopeus ei vielä kerro, kuljemmeko oikeaan suuntaan.

Jos organisaation tavoitteet ja prioriteetit ovat epäselvät, tekoäly voi pahimmillaan vain kiihdyttää toimintaa, jonka tarkoituksenmukaisuutta emme ole ehtineet arvioida. Siksi meidän pitäisi kysyä ennen uusien työkalujen käyttöönottoa:

  • Mikä työssämme tuottaa eniten arvoa?

  • Mitä osaamista haluamme vahvistaa ja säilyttää?

  • Mitkä tehtävät kannattaa automatisoida ja mitkä ovat tärkeitä myös oppimisen näkökulmasta?

  • Mihin käytämme teknologian vapauttaman ajan?

Tässä on kyse paljon suuremmasta asiasta kuin yksittäisen työntekijän ajanhallinnasta. Kyse on siitä, miten organisaatiot määrittelevät työnsä tarkoituksen, priorisoivat tekemistä ja rakentavat tulevaisuuden osaamista. Jos emme itse päätä, mihin haluamme käyttää ajattelukykymme, vaarana on, että täytämme kaiken vapautuvan kapasiteetin vain uudella tekemisellä.

Tekoäly voi tehostaa työtä – mutta samalla rapauttaa osaamistamme

Helsingin Sanomien Visiossa 2.11.2026 julkaistu Merja Saarisen artikkeli ”Tekoäly saattaa tehdä sinusta tyhmemmän työntekijän” nosti esiin ajankohtaisen huolen. Tekoälyn liiallinen tai harkitsematon käyttö voi vähitellen heikentää ihmisen omaa ammattitaitoa, ajattelukykyä ja ongelmanratkaisutaitoja.

Ilmiöstä käytetään käsitettä deskilling, jolla tarkoitetaan osaamisen rapautumista. Osaamisen heikkeneminen voi tapahtua vähitellen ja lähes huomaamatta. Kun tekoäly alkaa hoitaa yhä suuremman osan tehtävistä, ihmisen oma harjoittelu ja aktiivinen ongelmanratkaisu voivat vähentyä.

Samalla voi syntyä ristiriitainen tilanne: työn tulokset näyttävät edelleen hyviltä, mutta työntekijän oma kyky arvioida niiden laatua ja ratkaista ongelmia itsenäisesti heikkenee. Artikkelissa nostettiin esiin myös laajempi yhteiskunnallinen riski. Jos kriittisten toimintojen osaaminen ja toimintakyky alkavat olla liian riippuvaisia teknologiasta, myös yhteiskunnan haavoittuvuus voi kasvaa.

Tämä on tärkeä näkökulma tekoälyn käytössä. Emme vastusta tekoälyn hyödyntämistä tai toimintojen tehostamista. Päinvastoin. Teknologia voi parhaimmillaan vapauttaa valtavasti kapasiteettia merkityksellisempään työhön. Mutta meidän on tunnistettava, että kaikki rutiininomainen tekeminen ei ole turhaa.

Osaaminen kehittyy harjoittelemalla. Myös sellaiset työvaiheet, jotka näyttävät tehottomilta tai helposti automatisoitavilta, voivat olla tärkeitä ammattitaidon, ymmärryksen ja kriittisen ajattelun kehittymiselle. Siksi tekoälyn käyttöönottoa pitäisi tarkastella paitsi tehokkuuden myös oppimisen ja osaamisen johtamisen näkökulmasta.

Mitä meidän kannattaa automatisoida? Mitä ihmisen pitää edelleen osata tehdä itse? Miten varmistamme, että teknologia tukee oppimista sen sijaan, että korvaisi sen? Nämä ovat kysymyksiä, joihin organisaatioiden pitäisi rakentaa yhteisiä pelisääntöjä jo nyt.

Työelämä on muuttunut nopeammin kuin aivomme

Teknologinen kehitys on mahdollistanut toimintatapoja, joista aikaisemmat sukupolvet eivät osanneet edes haaveilla. Voimme olla jatkuvasti tavoitettavissa, käsitellä valtavia tietomääriä ja siirtyä tehtävästä toiseen sekunneissa. Mutta aivojemme tiedonkäsittelykapasiteetti ei ole kasvanut samassa tahdissa.

Työmuistimme pystyy käsittelemään vain rajallisen määrän tietoa kerrallaan. Kun yritämme samanaikaisesti seurata kokousta, vastata viesteihin ja ratkaista monimutkaista ongelmaa, tehtävät kilpailevat samoista tarkkaavaisuuden resursseista. Aivotutkija Mona Moisala on nostanut esiin, kuinka jatkuva tehtävien vaihtaminen kuormittaa tarkkaavaisuutta ja toiminnanohjausta. Samalla keskittyminen vaikeutuu ja virheiden riski voi kasvaa.

Olemme siis rakentaneet työympäristöjä, joissa vaadimme aivoiltamme jatkuvasti enemmän reagointia, tiedonkäsittelyä ja keskeytysten hallintaa. Mutta laadukas ajatustyö tarvitsee usein juuri päinvastaisia olosuhteita: rauhaa, keskittymistä ja aikaa. Olisiko aika päivittää tietotyön pelisäännöt vastaamaan paremmin sitä, mitä tiedämme korkean suorituskyvyn, ajattelun ja oppimisen edellyttävän?

Tehokkuuden paradoksi: enemmän tekemistä, vähemmän ajattelua

Perinteinen tuottavuusajattelu pohjautuu pitkälti teollisen työn logiikkaan. Aivotutkija Minna Huotilainen on kuvannut osuvasti tätä logiikkaa: kun liukuhihna pyörii nopeammin ja työntekijä tekee enemmän suoritteita, syntyy enemmän valmiita tuotteita. Ajatustyössä tämä logiikka ei kuitenkaan toimi samalla tavalla.

Tietotyön arvo syntyy usein oivalluksista, ongelmanratkaisusta, oppimisesta ja paremmista päätöksistä. Nämä eivät välttämättä synny nopeuttamalla tekemistä. Aivotutkija Mona Moisala on nostanut esiin huomionsa siitä, että työelämässä usein kuitenkin palkitsemme nopeaa reagointia ja näkyvää aktiivisuutta. Kuka vastaa viesteihin ensimmäisenä? Kenen kalenteri on täynnä? Kenen Teams-tilamerkintä näyttää jatkuvasti vihreää?

Näkyvä kiire saatetaan tulkita tehokkuudeksi, vaikka se ei vielä kerro mitään työn vaikuttavuudesta. Webinaarissamme kiteytimme tämän ajatuksen seuraavasti: Tuottavuuden yksikkö ei tietotyössä ole suorite vaan ratkaisu.

Tämä muuttaa olennaisesti sitä, miten meidän pitäisi ajatella työn johtamista. Sen sijaan, että kysymme, kuinka paljon työntekijä ehtii tehdä, meidän pitäisi kysyä, millaisia tuloksia ja arvoa työ tuottaa. Ja ehkä vielä tärkeämpää: millaiset olosuhteet mahdollistavat laadukkaiden ratkaisujen syntymisen?

Ajattelu, oppiminen ja luovuus tarvitsevat tilaa

Työaikamme rakentuu edelleen pitkälti kahdeksantuntisen työpäivän ympärille. Mutta tarkoittaako kahdeksan tunnin työpäivä kahdeksaa tuntia intensiivistä ajattelua?

Vaativaan keskittymiseen liittyvä tutkimus haastaa ajatuksen, että ihminen voisi tehdä yhtäjaksoisesti syvällistä kognitiivista työtä koko työpäivän ajan. Esimerkiksi Ericssonin ja kollegoiden (1993) tutkimus tarkoituksellisesta harjoittelusta osoittaa, kuinka vaativa asiantuntijasuoriutuminen edellyttää harjoittelun ja palautumisen rytmittämistä.

Työpäivään tarvitaan erilaisia työskentelyn muotoja. Välillä ratkaistaan vaikeita ongelmia, välillä hoidetaan rutiineja, keskustellaan kollegoiden kanssa tai annetaan ajatusten jäsentyä.

Erityisen kiinnostavaa on, kuinka vähän olemme jättäneet työelämässä tilaa hetkille, joihin ei kohdistu välitöntä suoritusvaatimusta. Milloin viimeksi työpäivässäsi oli aikaa, jolloin sinun ei tarvinnut saada mitään valmiiksi? Aikaa ajatella, ihmetellä tai antaa ajatusten kulkea?

Uudet ideat ja oivallukset eivät aina synny silloin, kun yritämme aktiivisesti pakottaa niitä esiin. Joskus ne tarvitsevat aikaa, etäisyyttä ja mahdollisuuden yhdistellä asioita uudella tavalla. Jos haluamme työntekijöiltämme luovuutta, aloitteellisuutta ja innovaatioita, meidän pitäisi myös mahdollistaa niiden syntyminen. Kaiken työajan ei tarvitse olla maksimaalisen tehokasta, jotta työ olisi tuottavaa.

Aivotauko ei ole hukkaan heitettyä työaikaa

Koulumaailmassa ymmärrämme hyvin, että oppituntien väliin tarvitaan välitunteja. Miksi ajattelemme niin helposti, että työssäkäyvän aikuisen pitäisi selviytyä ilman vastaavia palautumisen hetkiä?

Webinaarissa Lotta Merisaari nosti esiin käsitteen aivotauko. Aivotauko tarkoittaa hetkeä, jolloin keskeytämme vaativan tekemisen ja annamme tarkkaavaisuudelle mahdollisuuden palautua. Se voi tarkoittaa lyhyttä kävelyä, liikkumista, rauhallista hetkeä tai yksinkertaisesti irrottautumista jatkuvasta tietovirrasta.

Olennaista on tunnistaa oma kuormitus ja vireystila. Joskus tarvitsemme rauhoittumista, joskus virkistymistä. Palautuminen ei ole kaikille samanlaista, eikä sama keino toimi jokaisessa tilanteessa. Tärkeintä on ymmärtää, että palautuminen ei ole pelkästään työpäivän jälkeinen asia. Sitä tarvitaan myös työpäivän aikana.

Puhelimen akun lataaminen on meille itsestäänselvyys. Miksi oman toimintakykymme ylläpitäminen ei olisi?

Aivoystävällinen työ on myös johtamisen ja työn muotoilun kysymys

Työhyvinvoinnista ja palautumisesta keskusteltaessa vastuu siirtyy helposti yksilölle. Nuku riittävästi. Liiku. Pidä taukoja. Opettele keskittymään. Kaikki nämä ovat tärkeitä asioita. Mutta yksilö ei voi omilla palautumistaidoillaan loputtomasti korjata kuormittavaa työjärjestelmää.

Jos organisaation toimintakulttuuri edellyttää jatkuvaa tavoitettavuutta, kalenterit ovat täynnä ja keskeytykset kuuluvat jokaisen työpäivään, yksittäisen työntekijän on vaikea rakentaa itselleen keskittymistä tukevaa arkea. Siksi katse on siirrettävä myös työn rakenteisiin ja johtamiseen.

Me Kuulas & Co:ssa lähestymme tätä muotoiluajattelun ja oppimisen psykologian näkökulmasta. Ihmisten toimintaa ohjaavat paitsi yksilölliset valinnat myös ympäristö, prosessit, käytännöt ja rakenteet. Jos haluamme muuttaa toimintaa, meidän on usein muutettava myös rakenteita, jotka toimintaa ohjaavat.

Sama pätee tekoälyn käyttöönottoon. Pelkkä uuden teknologian tarjoaminen ei vielä tarkoita, että organisaatio oppisi toimimaan viisaammin. Meidän pitäisi muotoilla tietoisesti sitä, miten teknologiaa käytetään, miten osaamista kehitetään ja miten työntekijöiden ajattelukyvystä pidetään huolta.

Aivoystävällisyys ei ole vain hyvinvointiteko. Se on myös tapa rakentaa organisaation oppimiskykyä, uudistumista ja kestävää tuottavuutta.

Kuka istuu ohjaksissa?

Webinaarimme lopuksi pysähdyimme kysymään, kuka oikeastaan istuu ohjaksissa. Onko se yksilö, tiimi vai organisaatio? Entä tekoälyaikana: annammeko teknologian ohjata toimintatapojamme vai päätämmekö itse, millaista työtä haluamme sen avulla rakentaa?

Vastuu jakautuu usealle tasolle. Yksilön on tärkeää tunnistaa oma kuormituksensa ja huolehtia toimintakyvystään. Tiimien ja organisaatioiden tehtävänä on puolestaan rakentaa sellaisia työskentelytapoja ja rakenteita, jotka mahdollistavat laadukkaan ajattelun. Ja johdon vastuulla on varmistaa, että tehokkuuden tavoittelu palvelee oikeita tavoitteita eikä johda tärkeän osaamisen tai työn laadun huomaamattomaan heikkenemiseen.

Työelämän kehittäminen ei aina vaadi suuria uudistushankkeita. Joskus merkittävä muutos alkaa siitä, että pysähdymme tarkastelemaan toimintatapojamme uudesta näkökulmasta. Voisimme aloittaa kolmesta periaatteesta:

  1. Kirkastakaa fokus ennen tehokkuuden lisäämistä. Mitä tavoittelemme, mikä tuottaa arvoa ja mitä osaamista haluamme säilyttää myös tekoälyaikana?

  2. Älkää täyttäkö kaikkea aikaa, vaan suojatkaa myös ajattelua. Oppiminen, luovuus ja ongelmanratkaisu tarvitsevat tilaa.

  3. Älkää vaatiko parempaa keskittymistä muuttamatta olosuhteita, joissa pitäisi keskittyä. Työn rakenteiden on tuettava sitä toimintaa, jota työntekijöiltä odotetaan.

Ehkä seuraava tuottavuusloikka ei synnykään siitä, että opimme tekemään entistä enemmän ja nopeammin. Ehkä se syntyy siitä, että opimme tekemään oikeita asioita paremmin. Ja ennen kaikkea siitä, että uskallamme pysähtyä kysymään, mitä kannattaa tehdä, mitä jättää tekemättä ja mistä meidän ihmisinä on tärkeää pitää kiinni.

Tekoäly voi auttaa meitä tekemään enemmän. Meidän tehtävämme on varmistaa, että se auttaa meitä myös ajattelemaan, oppimaan ja tekemään parempaa työtä.

Kirjoitus pohjautuu 3.11.2026 järjestettyyn webinaariin ”Miten siirtyä jatkuvasta tehokkuuden tavoittelusta kohti parempaa työn laatua?”, jonka asiantuntijoina toimivat Elina Pihlantie (Kuulas & Co) ja Lotta Merisaari (Mindest).

Lähteet ja lisälukemista

Kuulas & Co

Autamme organisaatioita kehittämään aivoystävällisiä työskentelytapoja, vaikuttavia ihmisprosesseja ja oppimista tukevia rakenteita, jotka vahvistavat työn laatua, osaamista ja uudistumiskykyä. Yhdistämme oppimisen psykologiaa, käyttäytymistieteitä ja muotoiluajattelua, jotta työelämän toimintatavat tukevat sekä ihmisten toimintakykyä että organisaation strategisia tavoitteita.

Haluatko kehittää organisaatiosi työskentelytapoja kohti laadukkaampaa ja aivoystävällisempää työtä? Ota yhteyttä ja jutellaan lisää.

KIRJOITTAJAT

Elina Pihlantie

Elina Pihlantie

Kuulas & Co

  • Organisaatiomuotoilija
  • Käyttäytymis- ja oppimistieteiden asiantuntija
Lotta Merisaari

Lotta Merisaari

Mindest

  • Psyykkisen ja kognitiivisen suorituskyvyn asiantuntija
  • Kestävä työelämä ja työura